Moni varmaan ihmettelee, että kuka olen ja miksi juuri minut valittiin Gaming Specialistiksi. Hakijoitahan oli lähes 300. Tähän osannee parhaiten vastata työnantajani Microsoft, joten keskityn tällä erää kertomaan teille omista taustoistani ja suhteestani videopeleihin, jotka ovat olleet minulle rakas harrastus jo 80-luvulta alkaen.

Milloin kaikki alkoi?

Joskus 80-luvulla kaveripiiriin alkoi ilmaantua ensimmäisiä tietokoneita, joista suosikeiksi kohosivat nopeasti Commodore 64 ja myöhemmin Amiga 500. Se oli aikaa, jolloin teräväpiirtoa, internetiä ja nykyistä tapaa pelata ei vielä tunnettu. Pelit osasivat koukuttaa olemalla hauskoja ja innovatiivisia. Niiden kanssa vietettiin lukematon määrä tunteja, vaikka välillä pelien lataukseen meni enemmän aikaa kuin itse pelaamiseen. Muistaako kukaan vielä esimerkiksi C64:n raksuttavaa kasettiasemaa, joka latasi pelit h i t a a m m i n kuin elämä, jos tietokone nyt jollain ihmeellä ei sitä ennen tiltannut? Se oli aikaa jolloin peleistä piti todellakin tykätä, sillä niiden pelaaminen vaati välillä ”hieman” kärsivällisyyttä. Harmittaa muuten vieläkin kun muutin vanhempieni luota yksin asumaan ja luovuin samalla kuusnepastani ilman mitään pätevää syytä.

Konsolien aika elämässäni tuli tietokoneiden jälkeen kun Segat ja Nintendot rynnivät markkinoille. Master Systemit ja NESsit tulivat tutuiksi 8-bittisestä konsolimaailmasta ensimmäisenä, joiden jälkeen nähtiin 16-bittisten pelien hienous Sega Mega Driven ja SNESsin kautta. Myös käsikonsolit tulivat tutuiksi kun hankin Gameboyn. Luonnollisesti näiden jälkeen tuli Pleikkarin ja Nintendo 64:n aika, joista jälkimmäinen kolahti täysin. Kukaan ei ole varmaankaan unohtanut GoldenEye 007:n, Mario 64:n ja Mario Kartin tapaisten huippupelien loistoa? GoldenEye on vieläkin mielestäni yksi parhaimmista koskaan julkaistuista peleistä - täydellinen peli, jossa sekä yksinpeli että moninpeli kummatkin koukuttivat pelaajan kuin pelaajan.

Kaikki lähti tietokoneista, joten luonnollisesti myös pc:t ovat olleet mukana kuvioissa alusta alkaen. Kuitenkin konsolipelaaminen oli aina lähempänä sydäntä ja vei lopulta voiton. Nyt päästäänkin syihin, jotka ehkä (?) lopulta johtivat vuoteen 2007 ja jokaisen pelaajan unelma-ammattiin suoraan pelialan sydämeen.

Xbox ja Xbox Live

Kun hankin itselleni Xboxin ja Halo: Combat Evolved:in, avasivat ne minulle "128-bittisten" konsolien aikakauden. Pelasin myös paljon Playstation 2:a, varsinkin armeija-aikoinani (2000-2001), mutta en ikinä ostanut sitä itselleni. Vuonna 2002 odotuslistani kärjessä oli Xbox Live -verkkopelipalvelu ja seurasin huolella uutisia ja keskustelufoorumeita sen toimintaan liittyen, kun se rapakon takana oli jo testauksessa. Kun sitten Euroopan Beta-testauksen myötä tuli ensimmäinen mahdollisuus Liven hankkimiseen, käytin sen hyväkseni välittömästi ja tilasin omani Englannista. Elettiin vuoden 2003 alkua ja mitään takeita Liven toimimisesta Suomessa ei ollut, sillä virallinen julkaisu olisi vasta syksyllä. En tuolloin omistanut edes tietokonetta ja kalliin laajakaistan avaaminen pelkästään verkkopelipalvelun (jonka toimimisesta Suomessa ei ollut mitään tietoa) takia, vaikutti varmaan joidenkin mielestä intohimoiselta (tai tyhmältä). Live kuitenkin toimi moitteetta alusta alkaen, ja myöhemmin hankin itselleni tietokoneenkin...

Suomalaisia verkkopelaajia ei linjoilta löytynyt kuin muutamia, joten peliseura koostui käytännössä täysin ulkomaalaisista pelaajista (britit ja amerikkalaiset). MotoGP, Ghost Recon ja muut "ensimmäisen aallon" Live-pelit viettivät boxissa pitkiä aikoja ja sosiaalinen elämäkin alkoi kärsiä; pyydän anteeksi silloiselta työnantajaltani aina_väsyneestä_Killistä ja exältä unettomista öistä!

Verkkopelaaminen ja yhteisöllisyys

Killin ja verkkopelaamisen välinen suhde oli alkanut eikä se jäänyt ihastumisen asteelle. Pienien yhteensattumien kautta eksyin Livegamers-pelisivustolle kesällä 2003, jossa aloiteltiin Xboxiin ja varsinkin Liveen liittyvää keskustelua. Toinen ehdottomasti maininnan arvoinen pelisivusto, jossa ennen Livegamersia ja sen jälkeenkin olen seurannut asiantuntevaa keskustelua on Konsolifin. Varsinkin Liven alkuaikoina internetoperaattorien tuki oli olematonta, joten ongelmiin haettiin apua internetin pelisivujen keskustelupalstoilta (kuten nykyäänkin). Samoihin aikoihin Liven yhteisöllisyys alkoi Suomessa osoittaa elonmerkkejä, esimerkiksi turnaus- ja klaanitoiminnan puolella. Jälkipelit käytiin ilman konsoleita netissä, jossa sama porukka vaihtoi ajatuksia ja mielipiteitä asiasta ja sen vierestä.

Virallisesti Xbox Live julkaistiin Suomessa syksyllä 2003. Käyttäjämäärät kasvoivat kuukausi kuukaudelta, Liveä tukevia pelejä löytyi enemmän ja Liven ominaisuuksia kehitettiin. Myös muiden konsolien verkkopelipalvelut mm. Playstation 2:n online-palvelu rantautui Suomeen, joten pelaajilla oli oikeasti vaihtoehtoja jos halusivat virtuaalisille taisteluareenoille pelaamaan toisiaan vastaan.

Omat tehtäväni Livegamers-yhteisössä keskittyivät peliuutisten, -artikkeleiden ja -arvosteluiden kirjoittamiseen, jonka lisäksi moderoin forumia, järjestin Xbox Live -turnauksia ja tein myös muuta pelisivuston kehittämiseen liittyvää työtä (paitsi koodaamista). Huomasin, että rakkauteni videopelejä kohtaan oli osallani muuttunut pelkkää pelaamista koskevasta paljon laajemmaksi. Se sopi mainiosti...

Liven (ja muiden verkkopelipalvelujen) parhaimpana puolena pidin ja pidän kommunikointimahdollisuutta (esim. kuulokemikrofoni). Pelaaminen on hauskaa kun pääsee kuittailemaan vastustajille voiton jälkeen. Myös kielitaito kehittyi kun "joutui" kommunikoimaan ulkomaalaisten kanssa, joista muutamista tuli hyviä ystäviäkin. Olen käynyt Englannissa kahdesti tapaamassa Livessä tapaamiani pelikavereita. Varsinkin ensimmäinen reissu jäi mieleeni ikimuistoisena kokemuksena, koska paikalle saapui myös amerikkalainen pelikaveri. Siinä oli pelipojilla ihmettelemistä Stanstedin lentokentällä! Viime kesänä pari heistä tuli Suomessa käymään vastavierailulla, ja varmasti samanlaisia matkoja on vielä edessä.

Suomalaisia Xbox Live -pelaajia olen tavannut kymmeniä ja monet heistä ovat nykyään ystäviäni myös pelien ulkopuolella.

Uuden sukupolven konsolit

Uuden konsolisukupolven voittajan etsiminen on alkanut ja tällä kertaa ensimmäiseksi ehti Microsoft Xbox 360 -konsolillaan. Hankin konsolin ensimmäisten joukossa enkä ole katunut ostostani. Nintendon Wii ja Sonyn Playstation 3 julkaistiin vuotta myöhemmin (PS3 Euroopassa tulossa), ja lähitulevaisuudesta tulee varmasti todella kiinnostava. Tämä on onneksi vain pelaajien parhaaksi, koska laatu ratkaisee eikä kenelläkään ole varaa mokata myymällä laadutonta tuotetta.

Konsolit eivät ole enää pelkästään pelaamista varten vaan niistä on tehty kodin viihdekeskuksia, jotka muun muassa kommunikoivat erilaisten laitteiden ja pc:n kanssa, ja joilla voi katsoa elokuvia, kuunnella musiikkia sekä pitää yhteyttä ystäviin. Rajusti yleistyneen laajakaistan ja tekniikan kehittymisen ansiosta myös pelikokemus on muuttunut. Pelit voivat olla visuaalisesti jopa pelottavan kauniita ja syviä, tosin pelkällä silmänkarkillahan ei pelejä myydä. Lisäksi laajakaista tarjoaa konsolipelaajille pc-puolelta tuttuja asioita mm. lisäsisällön, demojen ja trailerien lataamisen muodossa. Ala kehittyy hurjaa vauhtia ja jos putoaa kyydistä, on konsolisodan hävinnyt.

Joidenkin pelaajien sanotaan liittyvän tietyn konsolin fanijoukkoihin, jonka jälkeen he sokeasti puolustavat tätä muita konsoleita vastaan. On totta, että Microsoft maksaa nyt palkkani ja että olen tehnyt paljon töitä Suomen Xbox-scenen eteen. Nämä asiat eivät kuitenkaan tarkoita sitä että olisin sokea ”Xbox-fanboy”. Alustalla ei loppujen lopuksi ole väliä, vain peleillä on merkitystä. Jos olisin rikas, ostaisin varmaan kaikki konsolit ja niille parhaat pelit. Valitettavasti en ole ikinä pystynyt näin toimimaan. Oma valintani on ollut viimeisten vuosien aikana Xbox ja Xbox 360, sillä niiden pelivalikoima ja toimiva Xbox Live -verkkopelipalvelu ovat olleet minulle se sopivin ja paras ratkaisu. Esimerkiksi PS3 saa paikan omalla hankintalistallani jos taloudellinen tilanteeni sen sallii ja konsolille saatavat pelit ovat riittävän kiinnostavia...

Tulevaisuus

En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Rakastan videopelejä ja varmasti pelaan niitä vanhaksi gubbeksi saakka. Tällä hetkellä olen onnekas ja saan pelaamisesta ja peleihin liittyvistä ajatuksistani palkkaa. Yritän parhaani mukaan tulkita ja ennustaa pelaajien käyttäytymistä, jotta virastani olisi hyötyä Microsoftille, mutta myös Teidän lukijoiden takia. Aion tuoda ajatuksiani ja mielipiteitäni julki blogimerkinnöissä, joissa pyrin olemaan rehellinen ja vilpitön Teitä kohtaan. Olen aina pelaajan puolella ja toivon, että tätä kautta kaikki halukkaat saavat mahdollisuuden kurkistaa pelialan sisälle Gaming Specialist -työtehtävieni kautta. Ehdottomasti toivon myös, että annatte palautetta esimerkiksi kommenttien muodossa, jotta voin oppia ja kehittää itseäni vaativalla alalla. Myös kysymyksiä saa esittää vapaasti, ja pyrin vastaamaan kaikkiin mieltänne askarruttaviin kysymyksiin, joihin osaan vastata...

Ja kuten jo neljän vuoden ajan, minut löytää tietenkin myös peliareenoilta Xbox Livestä, pelaajatunnuksella Killi.

Faktat

Nimi: Jarno Kallunki

Lempinimi/Gamertag: Killi

Ikä: 26 vuotta

Asuinpaikka: Helsinki

Harrastukset: Jalkapallo

Tykkää: Videopelit, Arsenal, kesä ja aurinko

Ei tykkää: Kylmyys, pimeys ja tosikot

Musiikkimaku: Rap ja R&B

Lempisarjat: Pako, Lost ja Valioliiga/UCL

Lempipelit: Halot, Pro Evolution Soccerit, NHL 2K:t

Legendaariset pelit: GoldenEye 007 (N64), Sensible Soccer (Amiga 500)

Motto: "Kaiken minkä olen oppinut elämästä ja filosofiasta, olen oppinut jalkapallokentältä."